Paljon on tapahtunut, paljon on menetetty, paljon on saatu, paljosta on jääty paitsi...
Olen itse sairas, sekä henkisesti että fyysisesti. Fyysinen kipu muuttui henkiseksi kivuksi, fyysinen kipu ei meinaa lakata. Ehkä tästä vielä joskus noustaan, kovasti on halua jaksaa nousta tästä loputtomastta suosta. Aika ja energia ei ole riittänyt, eikä varmaan vähään aikaan riitäkään, blogin ylläpitoon tai muuhunkaan sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Minulla on yksi toive. Parantua.
Kiitos rakas pieni päivänsäde kun jaksat aina vaan hymyillä äidille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti