Hetkellinen mietinnänpuuska

Mitä ihminen tarvitsee ollakseen onnellinen, onko ihminen koskaan tyytyväinen juuri tähän hetkeen?

Kas siinä meillä miettimisen aihetta...Osaatko sinä olla tyytyväinen juuri tähän hetkeen?

Omat tyytyväisyyden tunteeni liittyvät nykyään hyvin pieniin asioihin, kuten juuri nyt siihen että saan jotenkuten rauhassa kirjoittaa tätä tekstiä. Ja juuri kun edellistä lausetta kijoitin ampaisi poika roskiskaapille =D. No mutta eihän siinä, ompahan hetken hiljaa, onneksi on roskis juuri viety. Olen tyytyväinen näistä hetkistä kun poika ei kitise ja ole hermoheikko, äsken äppäröi duplopalikoidensa kanssa kun ei meinannut saada niitä kasattua torniksi, mikä lie taantuma iskenyt. Heikkohermoisuuden syy on tulevat hampaat, meidän 1v4kk vanhalla pojalla oli vielä toissaviikolla suussaan tasan kaksi hammasta, alaetuset. Nyt niitä hampaita on jo neljä, ylös tuli viimeviikolla kulmahammas ja tänään paukahti läpi oikea yläetunen. Koko ylärivi on tulossa nyt kerralla, kuusi hammasta näkyy vierekkäin mutta eivät ole läpi (nyt tuo etuhammas tuli eli enää viisi nahan alla).

Onnellisuutta on juoda kupillinen kahvia Ihan Rauhassa ilman että tarvii hyppiä eestaas tai kuunnella miten joku on vailla jotain.
Onnellisuutta on päästä ulos näiden pakkasten jälkeen.
Onnellisuutta on saada taas nauttia soittamisesta monen monituisen musiikkiin kohdistuvan vihavuoden jälkeen.
Onnellisuutta on elää normaalissa ja tasapainoisessa parisuhteessa jossa voi sanoa negatiivisetkin asiat ilman että tarvii pelätä, oli pelon aihe mikä tahansa.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin...

Pyrin ajattelemaan mitä kaikkea hyvää elämässä on sen sijaan että jäisi kaivelemaan niitä negatiivisia asioita. Mieheni on jääräpää, jos tapellaan saan kaiken itselleni kun nielen "ylpeyteni" ja teen hänen kanssaan sovinnon vaikkakin hän olisi ollut se joka riidan aloitti. Yritän nousta asioiden yläpuolelle, jos minulle auotaan päätä on kaikkein fiksuinta hillitä omat tunteensa ja suhtautua tilanteeseen tyynesti ja hymyilevästi ;o). Ainahan tämä ei onnistu, mutta pyrin siihen ja yleensä onnistunkin.

Jaarittelen ihan pöllöjä, jatkakaa...